tiistai, 23. lokakuu 2007

Älä lue tätä (oikeasti), jos ei kakka kiinnosta

Pikaterkut taas kaikille! Täysin halitsemattoman pitkiksi venyneiden kirjoittelutaukojen vuoksi täällä ei varmaan enää kovin moni taida käydäkään. Tämäpä antaakin omalletunnolleni sopivan piilopaikan, jotta voin tässä revitellä hieman - tosin enimmäkseen toisten jutuilla.

Katsokaapas, mulla on tässä ollut hieman huolia tuon vatsaosaston kanssa. Kaikki on toki kunnossa niin kauan kuin juopottelen ja syön roskaa, vaan auta armias jos erehdyn vilkaisemaankaan  terveystiedot tunneilta tuttuja appeita; valtava ripuli yllättää oitis. Koskapa tilanne ei ole mitenkään vakavaksi toistaiseksi äitynyt, olen tässä itselääkinnällisissä merkeissä hieman tutkiskellut tuota ripulin olemusta. Monien epikriisin kaltaisen tuotteiden lisäksi vastaa tuli tällainen:

(nauroin tätä lukiessani niin hervottomasti, että koemielessä syömäni persikat olivat tulla mehuna lahkeesta)

Ravintolan vessassa
Kirjoittanut: Matti, 12.4.2005 klo 01.54


Tällä palstalla on varmasti liioiteltuja töppäyksiä ja osa takuulla
keksittyjäkin, mutta tämä tarina on sitten tasan tosi.

"Hauskin" minulle koskaan tapahtunut juttu. Muutama kuukausi sitten
päätettiin vaimon kanssa mennä hämeenlinassa pizzeria Raxiin
syömään. Jonotettiin kassalla, maksettiin ja haettiin paikat ja alettiin
mättämään safkaa naamariin. Niille jotka eivät tiedä, RAX on tämmöinen
"all-you-can-eat" ravintola eli yhdellä kertamaksulla saat syödä ja juoda
niin paljon ja niin kauan kuin haluat.

Olin sitten jo viidettä lautasellista pizzaa ja pastaa ja kanansiipiä
kiskomassa sisuksiini ja alkoi maha olemaan TODELLA täynnä - ehkä
liiankin. Noh, minulla oli koko päivän ollut hiukan ilmavaivoja, ja nyt
alkoi taas mahassa kiertää ja tuntui niin hirveä paine että oli vaikeuksia
hengittää.. ja samalla peräpäässä paine kasvoi.

No, ajattelin tietenkin että se on vain kaasua ja voin siinä huomaamatta
päästää pihalle pienissä erissä ilman sen kummempaa hässäkkää.. mutta
ikävä kyllä asia ei ollut niin. Tajusin että minulla oli
räjähtämispisteessä oleva ripuli. Joten nousin pöydästä ja lähdin
vessaan. Siinä vaiheessa kun pääsin perille ja olin lukinnut paskahuussin
oven, paine anaalissa oli jo noussut jo suorastaan raamatullisiin
mittoihin. Aloitin "liikkeen" suorittamisen.

Tiedoksi niille naisille jotka lukevat tätä: Selitän pikaisesti mikä
"liike" on. Miehet jostain syystä tietävät mitä heidän suolistonsa puuhaa
minä tahansa hetkenä.. ja kun tulee tyhjennyksen hetki, alkaa
ennaltamäärätty fysiologisten tapahtumien sarja jota ei voi keskeyttää
missään olosuhteissa. Tässä "liikkeessä" yhtä aikaa lähestytään vessaa,
käännetään ruumiin takapäätä kohti WC-pönttöä, tartutaan sormilla housujen
vyötäröön vetäen housuja alaspäin samalla kun aletaan kumartua
istuma-asentoon. Kaikenkaikkiaan se on hyvinkin sujuva liikesarja joka -
oikein tehtynä - johtaa virheettömään paskantamiseen sekunnilleen sillä
hetkellä kun perse on mukavasti asettuneena WC:n istuimelle.

No, olin noin puolessa välissä "liikettä", kun satuin katsomaan lattialle
ja huomasin läjän oksennusta kopin nurkassa. Normaalisti tuollainen ei
olisi pahemmin haitannut, mutta olin syönyt niin tajuttomasti ja paine
suolistossa ja koko vatsan alueella oli niin kestämätön että koin minulle
varsin harvinaisen yökkäys-refleksin. Ja kun tuo refleksi alkoi,
yhdistettynä vatsassa vallinneeseen turvotukseen, neljä lautasellista
pizzaa ja pastaa alkoi nousta ylös uusintaotteluun.

Seuraavaksi asiat etenivät niin nopeasti että tarkka tapahtumien kulku on
hiukan epäselvää, mutta yritän konstruoida ne parhaani mukaan. Tuona
hetkenä kun yrjöt alkoivat tulvia suuhun, huomioni tietenkin hetkellisesti
siirtyi pois takapään tapahtumista. Eli pysäytyskuvana: Olin puoliksi
kumartuneena paskalle, housut polvissa, ruokatorvi ja suu täynnä
oksennusta.

Useimmathan tietävät että yrjöäminen vie keskittymisen paskantamiselta,
aivan sama mitä peräpäästä olisi tulossa pihalle.. se on ilmeisesti joku
evoluutioon liittyvä juttu. Paskantaminenhan ei voi tappaa, mutta
yrjöäminen vaatii täyden huomion jotta ei tule vetäneeksi tavaraa
keuhkoputkiin ja mahdollisesti tukehdu kuoliaaksi. Joten huomioini
siirtyi... ja sillä samalla sekunnilla, perseeni räjähti kuin
varpusparvi. Jonkinlainen hieman kovempi "tulppa" paksua mutamaista paskaa
ja sen perässä rasvaista ripulia alkoi lentää takapäästäni.

Ahaa, mutta muistakaa - olin vasta puolessa välissä pytyllä siinä
vaiheessa. Ripuliaalto oli niin voimakas, ja osui ilmesesti sellaisessa
kulmassa pystyssä olevan WC-kannen kaarteeseen, että se "kimposi" kannesta
ja roiskui ympäri seiniä. Osa paskasta levisi tietenkin istuimelle jonka
päälle samassa istuuduin.

No, takaisin oksennukseen. Eli samalla kun ripulit olivat tulleet, yrjö
teki edelleen tuloaan. Siinä vaiheessa kun olin lysähtänyt istumaan
pöntölle, suu oli täyttynyt vastasyödyllä pizzalla. OK, mitä ihmisruumis
yleensä tekee vaistomaisesti kun oksentaa? Kumartuu. Joten
kumarruin. Mutta istuin edelleen pytyllä, joten kumartuminen aiheutti sen
että pääni painui polvieni väliin, suoraan housujeni yläpuolelle. Ainiin,
en tainnutkaan mainita että jalassani ei ollutkaan ihan tavalliset housut,
vaan elastiset pyöräilyhousut. Yhdellä pitkällä yökkäyksellä, semmoinen
kilon verran pizzaa, pastaa, pari-kolme kokista ja pizza-taikinasta tehtyä
sämpylää lensivät housuihini.. sisäpuolelle... eikä ulospääsyä
lahkeista. Seuraavan muutamaan sekuntiin sisältyi kourallinen pieruja,
pari paskapökälettä - ja tapahtuma oli ohi. Ja siinä istuin pöntöllä
housut täynnä oksennusta, selkä ripulissa joka oli kimmonnut kannesta,
roiskunut kolmelle kaakeliseinälle parin metrin korkeuteen.. riittävällä
voimalla jotta oli vielä satanut takaisin selkääni niin että paita oli
ripulipisaroita täynnä.

Ja perkele, siellä ei ollut edes vessapaperia. En enää voinut muuta kuin
nauraa. Kuulostin varmaan täysin mielipuolelta sille tyypille joka samalla
tuli vessaan. Hän kysyi kopin ulkopuolelta että "onko kaikki kunnossa" kun
nauroin niin hysteerisesti että sitä ei varmaan erottanut itkusta.. mutta
rauhoituin sen verran että sain pyydettyä häntä hakemaan henkilökunnan
paikalle, ja tuomaan vessapaperia. Kun sitten joku työntekijä tuli sisään,
hän toi mukanaan paperia, mutta ei varmaankaan ollut valmistautunut siihen
mitä tapahtui seuraavaksi. Sanoin vain että en edes aio yrittää selittää
mitä täällä kopissa on tapahtunut, mutta tarvitsisin useita märkiä
pyyhkeitä, ja vaimoni tänne auttamaan. Sanoin hänelle missä istuimme ja
hän lähti hakemaan. Tyyppi varmaan kuvitteli että olin kussut housuuni tai
jotain muuta harmitonta.

Minuuttia myöhemmin vaimoni tuli vessaan ja kuullosti
huolestuneelta. Selitin hänelle (edelleen pidättäen nauruani) että oli
sattunut pieni vahinko ja tarvitsin apua. Tietäen että minulla oli joskus
aikoinaan käynyt pari "läheltä piti" -tilannetta, hän varmaan oletti että
olin kakkinut hiukan housuilleni ja että hänen pitäisi hakea auto jotta
pääsemme samantien lähtemään. Kunnes pyysin häntä, hän ei varmaan olisi
osannut arvata että joutuu hakemaan lähimmästä kaupasta minulle uudet
alusvaatteet, uudet sukat, uudet housut, uuden paidan, ja tuossa vaiheessa
lahkeet olivat jo sen verran vuotaneet että myös uudet lenkkarit. Hän
alkoi itsekin nauraa kun minä edelleen nauroin, ja kysyi että mitä oikein
on tapahtunut.. ja lupasin kertoa myöhemmin, nyt vain piti hoitaa
vauriopuoli kuntoon. Hän lähti.

Ravintolapäällikkö tuli sitten puolentusinan märän pyyhkeen kanssa, ja
muutaman kuivankin. Pyysin häntä tuomaan myös mopin ja ämpärin, mihin sain
vastauksen että he kyllä hoitaisivat siivouksen jos jotain tarvitsee
siivota. Paljastamatta mitään likaisia yksityiskohtia, selvitin hänelle
että se mitä täällä kopissa tapahtui menisi sen verran jokaisen
ymmärryksen yli että en odottaisi kenenkään joutuvan siihen
koskemaan. Sillä hetkellä kaveri vissiin ymmärsti tilanteen vakavuuden ja
meni jopa niin pitkälle että toi paikalle vesiletkun. Onneksi vessoissa
nykyään on melkein aina lattiakaivo, varsinkin kaupallisissa, jolloin
paikan siivoaminen on helppoa. Aloin sitten putsaamaan itseäni märillä
pyyhkeillä.

Kun olin siivousurakan loppupuolella, vaimoni tuli takaisin uusien
vaatteiden kanssa ja ojensi ne WC-koppiin, jossa sitten survoin sottaiset
kuteet vaatteiden mukana tulleeseen muovipussiin ja annoin sen
vaimolle. Siistin vielä itseäni ja laitoin uudet vaatteet päälle, edelleen
jumissa WC-kopissa sillä ajattelin että se tästä vielä puuttuisi jos joku
näkisi minut strippaamassa.

Lopuksi vielä huuhtelin vesiletkulla koko WC-kopin ylhäältä alas ja kohti
keskellä sijaitsevaa lattiakaivoa. Ajattelin vielä mennä kiittämään
ravintolapäällikköä, mutta kun kävelin ulos, kolme ravintolan työntekijää
seisoi siinä rivissä ja antoi aplodit. Aloin jälleen nauraa niin
voimakkaasti että pelkäsin heittäväni taas laatat, mutta onnisuin
häippäsemään ovesta ulos ja kadulle autolle jossa vaimoni jo odotti.

Että näin! Suosittelisin edelleen RAXissa käyntiä, heillä on varsin mukava
henkilökunta!

--

Huikea jäbä tämä Masa! Ainakin mua hän rohkaisi oivasti kampailemaan taas vaihteeksi melko lievältä tuntuvien vatsaongelmieni kanssa.

-kakka-Lasse

torstai, 18. lokakuu 2007

Ongelmia konehuoneen puolella...

...ja ennen kuin kukaan ehdottaakaan Tiikerin sukukalleuspulveria, tuota Aasian poronsarvijauhetta, tarkennan, että ongelmani liittyvät kannettavaan tietokoneeseeni. Se on paskana. Se myös tarkoittaa sitä, että salakavalasti huomattavan aikasyöpöksi muodostunut youtube-pelleily on tullut tiensä päähän. Valitettavasti se kuitenkin edelleen tarkoittaa sitä, että mun on yhä vaikeampi päästä näppäilemään teille mitään.

Muutoinkin puuhaa on kyllä riittämiin jo senkin kanssa, että integroituminen paikalliseen yhteiskuntaan on saavuttanut nyt jo ns. Baby Shower -vaiheen. Tälle vaiheellehan ominaista on erinäisiin melko pieniin suljetulle piirille tarkoitettuihin juhliin kutsutuksi tuleminen. Mikä on outoa. Olen tosiaankin huomenna menossa juhlimaan mulle täysin tuntemattoman naishenkilön raskautta tämän kotiin. Joku muu vastaavassa tilanteessa voisi tietenkin olla hieman huolissaan lapsen isyyteen liittyvien kysymysten yhteydestä tähän kieltämättä poikkeukselliseen kutsuun...

Toivottavasti valtavan pitkät päivittelyvälit (vaikka mielestäni olen keskittynyt päivittelyn sijasta pikemminkin kivojen juttujen kertomiseen) eivät ole karkoittaneet epäilemättä alunpitäen valtavaa lukijakuntaani. Pähkinän kuoressa haluan vain sanoa, että pirun nastaa on ollut, mutta toisaalta olen alkanut jo kovasti odottaa ensinnäkin sitä, että Anna tulee tänne (toivottasti herra Salmiakki seurassaan) ja toisekseen sitä että pääsisin kotimaisemiin ja kavereita tapaapaan (kuka ties herra Salmiakkikossu seuranamme).

Näkemiin ja Kuulemiin!

-Lasse

keskiviikko, 26. syyskuu 2007

Otsikko unohtui

Heipodei, kaikki!

Taas kerkesi vierähtää reilu tovi tässä päivittelyiden välillä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että yllättävän paljon meikämannella riittää puuhailtavaa vielä nytkin, kun perus elämänmenoon on jo jotensakin tottunut, netit on pysytyssä ja diskossakin käyty. Juu, ja olen saanut raahatuksi itseni jumppajuttuihinkin, joiden ohessa mukavana lisänä on kohtuullinen uimamahdollisuus. Kaikenkaikkiaan paketti alkaa olemaan sillä tavalla kasassa, että katsetta voi alkaa pikkuhiljaa suuntailemaan tuonne Pekingin ulkopuolelle - ihminen sitä tahtoo olla aina vääntämässä itseään siltaan (suomalaisina toki painitermit on teilläkin hanskassa) erimoisten kinkkisten tilanteiden kanssa. Sana kinkkinen voidaan tässä yhteydessä tulkita myös kiina-sanan johdannaiseksi.

Heidille tuossa jo pääsin kertomaankin mun viimeaikaisista antropoligis-sävytteisistä havainnoista kiinalaisessa yö- ja seuraelämässä. Nyt joudutte tekin piinallisesti lukemaan, kuinka täällä Kiinassa suhtaudutaan miehen ja naisen (homosteluhan on laitonta täällä) väliseen suhteeseen hieman...tuota... pragmaattisemmin kuin rakkausavioliittojen vainoamassa kotimaassamme. Jep, ensin sain kuulla kuinka länkkärieläämääkin maistanut ystäväni Coco totesi, että hän haluaisi lopulta asettua aloilleen juuri ulkomaalaisen miehen kanssa. Mieleen saattaa tulla, että moinen johtuisi rahasta. Totuus onkin päinvastainen - kysymys nimenomaan ei saa olla talouspoliittinen. Coco ei nimittäin paatuneena romantikkona todennäköisesti voisi ikinä avioitua kiinalaisen miehen kanssa, sillä täällä avioliitto on usein (ainakin nuorten, menestyvien ja kilpailuorientoituneiden ihmisten keskuudessa) ennenkaikkea taloudellinen suhde, jolla varmistellaan omia asemia kuin renessanssin ajan Euroopan kuningassuvuissa konsanaan.

Tämä pariutumisaspekti yhytti allekirjoittaneenkin eräässä paikallisessa yökerhossa (okei, se oli se Vics, josta kaikki turistioppaat muistavat ensimmäisenä mainita - olin siellä kuitenkin tuttavan käskystä), kun seurueesseemme kuulunut (ainoa sinkku) naishenkilö teki lähempää tuttavuutta. En ensin tajunnut, että kyseessä on pokaamistilanne, sillä musta se vaikutti enemmän työhaastattelulta, jossa mulle lueteltiin parhaita paloja neidin cv:stä. Ainoana erona oli oikeastaan vain se, että toisin kuin useimmissa työhaastatteluissa, mua yritettiin samaan aikaan juottaa vanhaan kunnon arvostelukyvynmenetyskänniin (se onkin kiinalaiselle viinapäälle hieman vaikeampi temppu - täällä kun on tapana, että kun toinen juo, niin itsekin on juotava). Eikä silläkään tuntunut olevan vaikutusta, että kerroin onnellisesta suhteestani rakkaan tyttöystäväni kanssa - mitenkä se tähän liikesuhteeseen olisikaan voinut vaikuttaa...

Hieman karmaisevaa, mielestäni tällainen.

Tämmöistä kuulu tänne. Eipä mulla hirveästi ole sanomista tällä mun kirjoitteluvauhdilla, mutta on aina mukava lukea myös teidän kuulumisia. Pistelkää vaan noita kommentteja. Niitä on kiva lukea. Ja kiittit jo kirjoittaneille!

Kuulemiin taas.

-Lasse

 

perjantai, 14. syyskuu 2007

Hieman päivitystä

Morjenssit kaikille!

Täällä sitä on pitänyt tulta persiin alla, kuin ankkana meikäläistä pitäisivät. Tohinat aamupäivään tulevat kielikurssilta ja iltapäiväksi livahdan toimistolle. Tosin näin lyhyt kuvaus ei tee oikeutta sille rimpuilun määrälle, joka vaaditaan jo yksin logistisiin operaatioihin päivän mittaan. Suhtaudun tätä nykyä kuvaavan kielteisesti sardiinien purkittamisteollisuutta kohtaan silkasta sielujen sympatiasta. Siinä saavat halvat rexonakopiot olla moitteetta ojennuksessa, kun itsensä änkeää täkäläiseen julkiseen kulkuneuvoon. Niin tihäksi nimittäin on hikirauhasmassa mennä näissä busseissa sekä metroissa, että pelkään oikeasti tuon perspiraatiokonsentraation romahtavan yhdeksi kaikennieleväksi hajuaukoksi. Hyvä on, liioittelin hieman. Mutta paljon on ihmistä julkisissa joka tapauksessa!

Sitä paitsi itseni mahduttaminen kaikenmaailman kulkuneuvoihin viimeaikoina ollut vaikenemaan päin. Näin on kiinalaisruokavalio tehnyt tuhotöitään keskivartalon tienoolla. Ei jää puoli-ilmaiset, mutta vähämmän ilmanpuoleiset annokset nimittäin seuraamuksitta, ei. Läskit hyllyy ja pyllyy jo muutaman viikon tehodieetin seurauksena. Asiaa ei helpota juuri se, että paikalliset eivät tunnu olevan kovin puntin perään persoja. Salit ovat harvassa kuin hampaat Röllillä. Sitten kun sellaisen löysin, ilahduin iloisesti, ettei moinen lysti maksakaan kuin kuukauden keskivertoliksan - yhdeltä kerralta! Ei käy päinsä. Nyt olenkin yrittänyt silmäillä, josko löytäisin ihmisvilinästä jonkun keharikinkin, jota sitten seurailemalla paikallistaisin tuon punttiluolan, jossa tämä on muskelinsa hankkinut. Ehkä vaarallista, mutta kustannustehokkuus on täällä saatanan kova sana.

Semmoista tänne. Mitäs sinne?

-Lars von Laard

tiistai, 4. syyskuu 2007

Kielta kirjasta ja lautaselta

Pikku tauko paasi lipsahtamaan taha valiin, kun oli hiukan saatohommia tuossa, eika loppua ainakaan himassa toimivan netin osalta ola nahtavissa. Duunissa olin eilen pyorahtamassa, mutta siellakin oli muuttohommat sen verta vaiheessa, ettei siella mulle pahemmin tekemista loytynyt.

Tanaan sen sijaan olin ensimmaista kertaa Kiinan kurssilla, jonka on tarkoitus kestaa kuukauden paivat. Sitten mun olisi syyta olla valmis kohtaamaan tilanne kuin tilanne milla tahansa Kiinan lukemattomista murteista, silla kuukauden perasta aion lahtea hieman matkailemaan. Utopististahan moinen on, mutta kuten utopiat yleensakin, tamakaan ei ole taman hetken murhe.

Kaikesta huolimatta musta tuntuu, etta kylla tassa lyhyessakin ajassa, minka taalla vietan, ehtii jonkun verran kielta mukaan tarttumaan. Toivottavasti tarttuminen on edes puolittain samaa tasoa, kuin kaiken karvaisilla ja karvattomilla Kiinan naiselajilla, jotka pyrkivat ottamaan kaiken hyodyn (siis rahan tietysti, mitapa muutakaan) tallaisista turisteista irti. Milloin halutaan harjoitella englantia, tai ollaan valtavan vaikuttuneita mun tyylikkaista (ja kohta nelja paivaa putkeen paalla olleista, saatanan tuhnuisista unna pahan hajuisista) vaatteista. Kunpa saisi Annan tanne jo hetipaikalla - tulisi moiseen loppu kuin seinaan. Hyvina puolina ilmiosta voi kuitenkin todeta mm. sen, etta erilaiset jyrkahkotkin kieltaytymistavat alkavat tulemaan tutuksi.

Jeps, tylsaa ei ole todellakaan ehtinyt olemaan. Enka usko, etta hetkeen tuleekaan, silla tekemista riittaa niin kielen kuin viela hetken ihan peruselamisen jarkkailyn kanssakin. Mielenkiinnolla odotan mm. sita, minkalainen reissu mulla mahtaa olla edessa sunnuntaina, silla uusi kiinalainen ystavani, Kevin nimeltaanm on pyytanyt mua mukaansa rannikolle, jossa han ja hanen vaimonsa seka muutamia kollegoitaan China Mobilelta viettavat jonkinsortin virkistaytymispaivaa.

Vaan siita ja muustakin lisaa myohemmin, arvon lukijani, joiden olemassaolevuudesta en kuitenkaan tieda mitaan...

-Lasffae (tama oli kiinan opettajani sivistynyt arvaus nimeni kirjoitusasusta - ajattelin vaihtaa itsekin)