Morjenssit kaikille!

Täällä sitä on pitänyt tulta persiin alla, kuin ankkana meikäläistä pitäisivät. Tohinat aamupäivään tulevat kielikurssilta ja iltapäiväksi livahdan toimistolle. Tosin näin lyhyt kuvaus ei tee oikeutta sille rimpuilun määrälle, joka vaaditaan jo yksin logistisiin operaatioihin päivän mittaan. Suhtaudun tätä nykyä kuvaavan kielteisesti sardiinien purkittamisteollisuutta kohtaan silkasta sielujen sympatiasta. Siinä saavat halvat rexonakopiot olla moitteetta ojennuksessa, kun itsensä änkeää täkäläiseen julkiseen kulkuneuvoon. Niin tihäksi nimittäin on hikirauhasmassa mennä näissä busseissa sekä metroissa, että pelkään oikeasti tuon perspiraatiokonsentraation romahtavan yhdeksi kaikennieleväksi hajuaukoksi. Hyvä on, liioittelin hieman. Mutta paljon on ihmistä julkisissa joka tapauksessa!

Sitä paitsi itseni mahduttaminen kaikenmaailman kulkuneuvoihin viimeaikoina ollut vaikenemaan päin. Näin on kiinalaisruokavalio tehnyt tuhotöitään keskivartalon tienoolla. Ei jää puoli-ilmaiset, mutta vähämmän ilmanpuoleiset annokset nimittäin seuraamuksitta, ei. Läskit hyllyy ja pyllyy jo muutaman viikon tehodieetin seurauksena. Asiaa ei helpota juuri se, että paikalliset eivät tunnu olevan kovin puntin perään persoja. Salit ovat harvassa kuin hampaat Röllillä. Sitten kun sellaisen löysin, ilahduin iloisesti, ettei moinen lysti maksakaan kuin kuukauden keskivertoliksan - yhdeltä kerralta! Ei käy päinsä. Nyt olenkin yrittänyt silmäillä, josko löytäisin ihmisvilinästä jonkun keharikinkin, jota sitten seurailemalla paikallistaisin tuon punttiluolan, jossa tämä on muskelinsa hankkinut. Ehkä vaarallista, mutta kustannustehokkuus on täällä saatanan kova sana.

Semmoista tänne. Mitäs sinne?

-Lars von Laard