Pikaterkut taas kaikille! Täysin halitsemattoman pitkiksi venyneiden kirjoittelutaukojen vuoksi täällä ei varmaan enää kovin moni taida käydäkään. Tämäpä antaakin omalletunnolleni sopivan piilopaikan, jotta voin tässä revitellä hieman - tosin enimmäkseen toisten jutuilla.

Katsokaapas, mulla on tässä ollut hieman huolia tuon vatsaosaston kanssa. Kaikki on toki kunnossa niin kauan kuin juopottelen ja syön roskaa, vaan auta armias jos erehdyn vilkaisemaankaan  terveystiedot tunneilta tuttuja appeita; valtava ripuli yllättää oitis. Koskapa tilanne ei ole mitenkään vakavaksi toistaiseksi äitynyt, olen tässä itselääkinnällisissä merkeissä hieman tutkiskellut tuota ripulin olemusta. Monien epikriisin kaltaisen tuotteiden lisäksi vastaa tuli tällainen:

(nauroin tätä lukiessani niin hervottomasti, että koemielessä syömäni persikat olivat tulla mehuna lahkeesta)

Ravintolan vessassa
Kirjoittanut: Matti, 12.4.2005 klo 01.54


Tällä palstalla on varmasti liioiteltuja töppäyksiä ja osa takuulla
keksittyjäkin, mutta tämä tarina on sitten tasan tosi.

"Hauskin" minulle koskaan tapahtunut juttu. Muutama kuukausi sitten
päätettiin vaimon kanssa mennä hämeenlinassa pizzeria Raxiin
syömään. Jonotettiin kassalla, maksettiin ja haettiin paikat ja alettiin
mättämään safkaa naamariin. Niille jotka eivät tiedä, RAX on tämmöinen
"all-you-can-eat" ravintola eli yhdellä kertamaksulla saat syödä ja juoda
niin paljon ja niin kauan kuin haluat.

Olin sitten jo viidettä lautasellista pizzaa ja pastaa ja kanansiipiä
kiskomassa sisuksiini ja alkoi maha olemaan TODELLA täynnä - ehkä
liiankin. Noh, minulla oli koko päivän ollut hiukan ilmavaivoja, ja nyt
alkoi taas mahassa kiertää ja tuntui niin hirveä paine että oli vaikeuksia
hengittää.. ja samalla peräpäässä paine kasvoi.

No, ajattelin tietenkin että se on vain kaasua ja voin siinä huomaamatta
päästää pihalle pienissä erissä ilman sen kummempaa hässäkkää.. mutta
ikävä kyllä asia ei ollut niin. Tajusin että minulla oli
räjähtämispisteessä oleva ripuli. Joten nousin pöydästä ja lähdin
vessaan. Siinä vaiheessa kun pääsin perille ja olin lukinnut paskahuussin
oven, paine anaalissa oli jo noussut jo suorastaan raamatullisiin
mittoihin. Aloitin "liikkeen" suorittamisen.

Tiedoksi niille naisille jotka lukevat tätä: Selitän pikaisesti mikä
"liike" on. Miehet jostain syystä tietävät mitä heidän suolistonsa puuhaa
minä tahansa hetkenä.. ja kun tulee tyhjennyksen hetki, alkaa
ennaltamäärätty fysiologisten tapahtumien sarja jota ei voi keskeyttää
missään olosuhteissa. Tässä "liikkeessä" yhtä aikaa lähestytään vessaa,
käännetään ruumiin takapäätä kohti WC-pönttöä, tartutaan sormilla housujen
vyötäröön vetäen housuja alaspäin samalla kun aletaan kumartua
istuma-asentoon. Kaikenkaikkiaan se on hyvinkin sujuva liikesarja joka -
oikein tehtynä - johtaa virheettömään paskantamiseen sekunnilleen sillä
hetkellä kun perse on mukavasti asettuneena WC:n istuimelle.

No, olin noin puolessa välissä "liikettä", kun satuin katsomaan lattialle
ja huomasin läjän oksennusta kopin nurkassa. Normaalisti tuollainen ei
olisi pahemmin haitannut, mutta olin syönyt niin tajuttomasti ja paine
suolistossa ja koko vatsan alueella oli niin kestämätön että koin minulle
varsin harvinaisen yökkäys-refleksin. Ja kun tuo refleksi alkoi,
yhdistettynä vatsassa vallinneeseen turvotukseen, neljä lautasellista
pizzaa ja pastaa alkoi nousta ylös uusintaotteluun.

Seuraavaksi asiat etenivät niin nopeasti että tarkka tapahtumien kulku on
hiukan epäselvää, mutta yritän konstruoida ne parhaani mukaan. Tuona
hetkenä kun yrjöt alkoivat tulvia suuhun, huomioni tietenkin hetkellisesti
siirtyi pois takapään tapahtumista. Eli pysäytyskuvana: Olin puoliksi
kumartuneena paskalle, housut polvissa, ruokatorvi ja suu täynnä
oksennusta.

Useimmathan tietävät että yrjöäminen vie keskittymisen paskantamiselta,
aivan sama mitä peräpäästä olisi tulossa pihalle.. se on ilmeisesti joku
evoluutioon liittyvä juttu. Paskantaminenhan ei voi tappaa, mutta
yrjöäminen vaatii täyden huomion jotta ei tule vetäneeksi tavaraa
keuhkoputkiin ja mahdollisesti tukehdu kuoliaaksi. Joten huomioini
siirtyi... ja sillä samalla sekunnilla, perseeni räjähti kuin
varpusparvi. Jonkinlainen hieman kovempi "tulppa" paksua mutamaista paskaa
ja sen perässä rasvaista ripulia alkoi lentää takapäästäni.

Ahaa, mutta muistakaa - olin vasta puolessa välissä pytyllä siinä
vaiheessa. Ripuliaalto oli niin voimakas, ja osui ilmesesti sellaisessa
kulmassa pystyssä olevan WC-kannen kaarteeseen, että se "kimposi" kannesta
ja roiskui ympäri seiniä. Osa paskasta levisi tietenkin istuimelle jonka
päälle samassa istuuduin.

No, takaisin oksennukseen. Eli samalla kun ripulit olivat tulleet, yrjö
teki edelleen tuloaan. Siinä vaiheessa kun olin lysähtänyt istumaan
pöntölle, suu oli täyttynyt vastasyödyllä pizzalla. OK, mitä ihmisruumis
yleensä tekee vaistomaisesti kun oksentaa? Kumartuu. Joten
kumarruin. Mutta istuin edelleen pytyllä, joten kumartuminen aiheutti sen
että pääni painui polvieni väliin, suoraan housujeni yläpuolelle. Ainiin,
en tainnutkaan mainita että jalassani ei ollutkaan ihan tavalliset housut,
vaan elastiset pyöräilyhousut. Yhdellä pitkällä yökkäyksellä, semmoinen
kilon verran pizzaa, pastaa, pari-kolme kokista ja pizza-taikinasta tehtyä
sämpylää lensivät housuihini.. sisäpuolelle... eikä ulospääsyä
lahkeista. Seuraavan muutamaan sekuntiin sisältyi kourallinen pieruja,
pari paskapökälettä - ja tapahtuma oli ohi. Ja siinä istuin pöntöllä
housut täynnä oksennusta, selkä ripulissa joka oli kimmonnut kannesta,
roiskunut kolmelle kaakeliseinälle parin metrin korkeuteen.. riittävällä
voimalla jotta oli vielä satanut takaisin selkääni niin että paita oli
ripulipisaroita täynnä.

Ja perkele, siellä ei ollut edes vessapaperia. En enää voinut muuta kuin
nauraa. Kuulostin varmaan täysin mielipuolelta sille tyypille joka samalla
tuli vessaan. Hän kysyi kopin ulkopuolelta että "onko kaikki kunnossa" kun
nauroin niin hysteerisesti että sitä ei varmaan erottanut itkusta.. mutta
rauhoituin sen verran että sain pyydettyä häntä hakemaan henkilökunnan
paikalle, ja tuomaan vessapaperia. Kun sitten joku työntekijä tuli sisään,
hän toi mukanaan paperia, mutta ei varmaankaan ollut valmistautunut siihen
mitä tapahtui seuraavaksi. Sanoin vain että en edes aio yrittää selittää
mitä täällä kopissa on tapahtunut, mutta tarvitsisin useita märkiä
pyyhkeitä, ja vaimoni tänne auttamaan. Sanoin hänelle missä istuimme ja
hän lähti hakemaan. Tyyppi varmaan kuvitteli että olin kussut housuuni tai
jotain muuta harmitonta.

Minuuttia myöhemmin vaimoni tuli vessaan ja kuullosti
huolestuneelta. Selitin hänelle (edelleen pidättäen nauruani) että oli
sattunut pieni vahinko ja tarvitsin apua. Tietäen että minulla oli joskus
aikoinaan käynyt pari "läheltä piti" -tilannetta, hän varmaan oletti että
olin kakkinut hiukan housuilleni ja että hänen pitäisi hakea auto jotta
pääsemme samantien lähtemään. Kunnes pyysin häntä, hän ei varmaan olisi
osannut arvata että joutuu hakemaan lähimmästä kaupasta minulle uudet
alusvaatteet, uudet sukat, uudet housut, uuden paidan, ja tuossa vaiheessa
lahkeet olivat jo sen verran vuotaneet että myös uudet lenkkarit. Hän
alkoi itsekin nauraa kun minä edelleen nauroin, ja kysyi että mitä oikein
on tapahtunut.. ja lupasin kertoa myöhemmin, nyt vain piti hoitaa
vauriopuoli kuntoon. Hän lähti.

Ravintolapäällikkö tuli sitten puolentusinan märän pyyhkeen kanssa, ja
muutaman kuivankin. Pyysin häntä tuomaan myös mopin ja ämpärin, mihin sain
vastauksen että he kyllä hoitaisivat siivouksen jos jotain tarvitsee
siivota. Paljastamatta mitään likaisia yksityiskohtia, selvitin hänelle
että se mitä täällä kopissa tapahtui menisi sen verran jokaisen
ymmärryksen yli että en odottaisi kenenkään joutuvan siihen
koskemaan. Sillä hetkellä kaveri vissiin ymmärsti tilanteen vakavuuden ja
meni jopa niin pitkälle että toi paikalle vesiletkun. Onneksi vessoissa
nykyään on melkein aina lattiakaivo, varsinkin kaupallisissa, jolloin
paikan siivoaminen on helppoa. Aloin sitten putsaamaan itseäni märillä
pyyhkeillä.

Kun olin siivousurakan loppupuolella, vaimoni tuli takaisin uusien
vaatteiden kanssa ja ojensi ne WC-koppiin, jossa sitten survoin sottaiset
kuteet vaatteiden mukana tulleeseen muovipussiin ja annoin sen
vaimolle. Siistin vielä itseäni ja laitoin uudet vaatteet päälle, edelleen
jumissa WC-kopissa sillä ajattelin että se tästä vielä puuttuisi jos joku
näkisi minut strippaamassa.

Lopuksi vielä huuhtelin vesiletkulla koko WC-kopin ylhäältä alas ja kohti
keskellä sijaitsevaa lattiakaivoa. Ajattelin vielä mennä kiittämään
ravintolapäällikköä, mutta kun kävelin ulos, kolme ravintolan työntekijää
seisoi siinä rivissä ja antoi aplodit. Aloin jälleen nauraa niin
voimakkaasti että pelkäsin heittäväni taas laatat, mutta onnisuin
häippäsemään ovesta ulos ja kadulle autolle jossa vaimoni jo odotti.

Että näin! Suosittelisin edelleen RAXissa käyntiä, heillä on varsin mukava
henkilökunta!

--

Huikea jäbä tämä Masa! Ainakin mua hän rohkaisi oivasti kampailemaan taas vaihteeksi melko lievältä tuntuvien vatsaongelmieni kanssa.

-kakka-Lasse