Heipodei, kaikki!

Taas kerkesi vierähtää reilu tovi tässä päivittelyiden välillä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että yllättävän paljon meikämannella riittää puuhailtavaa vielä nytkin, kun perus elämänmenoon on jo jotensakin tottunut, netit on pysytyssä ja diskossakin käyty. Juu, ja olen saanut raahatuksi itseni jumppajuttuihinkin, joiden ohessa mukavana lisänä on kohtuullinen uimamahdollisuus. Kaikenkaikkiaan paketti alkaa olemaan sillä tavalla kasassa, että katsetta voi alkaa pikkuhiljaa suuntailemaan tuonne Pekingin ulkopuolelle - ihminen sitä tahtoo olla aina vääntämässä itseään siltaan (suomalaisina toki painitermit on teilläkin hanskassa) erimoisten kinkkisten tilanteiden kanssa. Sana kinkkinen voidaan tässä yhteydessä tulkita myös kiina-sanan johdannaiseksi.

Heidille tuossa jo pääsin kertomaankin mun viimeaikaisista antropoligis-sävytteisistä havainnoista kiinalaisessa yö- ja seuraelämässä. Nyt joudutte tekin piinallisesti lukemaan, kuinka täällä Kiinassa suhtaudutaan miehen ja naisen (homosteluhan on laitonta täällä) väliseen suhteeseen hieman...tuota... pragmaattisemmin kuin rakkausavioliittojen vainoamassa kotimaassamme. Jep, ensin sain kuulla kuinka länkkärieläämääkin maistanut ystäväni Coco totesi, että hän haluaisi lopulta asettua aloilleen juuri ulkomaalaisen miehen kanssa. Mieleen saattaa tulla, että moinen johtuisi rahasta. Totuus onkin päinvastainen - kysymys nimenomaan ei saa olla talouspoliittinen. Coco ei nimittäin paatuneena romantikkona todennäköisesti voisi ikinä avioitua kiinalaisen miehen kanssa, sillä täällä avioliitto on usein (ainakin nuorten, menestyvien ja kilpailuorientoituneiden ihmisten keskuudessa) ennenkaikkea taloudellinen suhde, jolla varmistellaan omia asemia kuin renessanssin ajan Euroopan kuningassuvuissa konsanaan.

Tämä pariutumisaspekti yhytti allekirjoittaneenkin eräässä paikallisessa yökerhossa (okei, se oli se Vics, josta kaikki turistioppaat muistavat ensimmäisenä mainita - olin siellä kuitenkin tuttavan käskystä), kun seurueesseemme kuulunut (ainoa sinkku) naishenkilö teki lähempää tuttavuutta. En ensin tajunnut, että kyseessä on pokaamistilanne, sillä musta se vaikutti enemmän työhaastattelulta, jossa mulle lueteltiin parhaita paloja neidin cv:stä. Ainoana erona oli oikeastaan vain se, että toisin kuin useimmissa työhaastatteluissa, mua yritettiin samaan aikaan juottaa vanhaan kunnon arvostelukyvynmenetyskänniin (se onkin kiinalaiselle viinapäälle hieman vaikeampi temppu - täällä kun on tapana, että kun toinen juo, niin itsekin on juotava). Eikä silläkään tuntunut olevan vaikutusta, että kerroin onnellisesta suhteestani rakkaan tyttöystäväni kanssa - mitenkä se tähän liikesuhteeseen olisikaan voinut vaikuttaa...

Hieman karmaisevaa, mielestäni tällainen.

Tämmöistä kuulu tänne. Eipä mulla hirveästi ole sanomista tällä mun kirjoitteluvauhdilla, mutta on aina mukava lukea myös teidän kuulumisia. Pistelkää vaan noita kommentteja. Niitä on kiva lukea. Ja kiittit jo kirjoittaneille!

Kuulemiin taas.

-Lasse